Ohjaajat

Marjut Kivinen

Osallistuin vuonna 2000 parin ystävän yllyttämänä Anne Nuotion astangajoogan alkeiskurssille Maria Jotuninkoululla Kuopiossa. Kurssi oli kiinnostava, mutta koska Kuopion oma astangatoiminta oli hyvin vähäistä eikä ohjattuja viikkotunteja juuri ollut tarjolla, aloin harjoitella kotona omatoimisesti, epäsäännöllisesti, kahden pienen lapsen pyöriessä jaloissa, välillä ihan sananmukaisesti. Harjoitus toimikin aluksi vuosia hyvänä kehonhuoltona aktiivisen juoksuharrastuksen ohessa.

Jooga kehon ja mielen harjoituksena jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni ja vuonna 2008 päätin taas osallistua Annen kurssille, tällä kertaa rehvakkaasti jatkoryhmässä. Kurssin aikana tuntui kuin olisin astunut ihan uuden väriseen maailmaan. Sekä kehossa että mielessä koin tuntemuksia joita en aiemmin ollut tuntenut. Olin niin sanotusti fiiliksissä. Aloin välittömästi kurssin jälkeen harjoitella kuutena aamuna viikossa. Todella nopeasti huomasin säännöllisen aamuharjoittelun edut. Keho alkoi voimistua ja notkistua ja tulokset vaikuttivat pysyviltä. Jopa juoksun piukentamat takareidet alkoivat muuttaa muotoaan ja samalla aloin huomata itsessäni muitakin muutoksia. Aloin esim. oivaltaa miksi reagoin tietyissä tilanteissa tietyllä, ei niin mukavalla tavalla ja huomasin että asialle voi tehdä jotain. Tällä tiellä olen edelleen.

2011 elokuussa aloin silloisen opettajani Teija Pullisen innostamana ja valmentamana ohjata tunteja Kuopion salilla. En arvannut miten paljon ohjaaminen tuo lisämaustetta omaan harjoitukseen ja opettaa joogasta ja ihmisestä. Rentouden, pehmeyden ja voiman, kurinalaisuuden yhdistäminen harjoituksessa keskittyneesti ja omaa kehoa kunnioittaen on loppumaton mielenkiinnon ja haasteen paikka.

Juha Javanainen on ollut tärkeä opettajani sekä harjoituksessa että ohjaamisen opiskelussa. Arvostan hänen kokemustaan ja tietomääräänsä joogasta ja intialaisesta kulttuurista.

Mielenkiintoisin opettajani löytyy Intian Mysoresta, R. Sharath Jois. Olen harjoitellut Intiassa hänen oppilaanaan vuosina 2011 ja 2012 sekä Helsingissä hänen vieraillessaan siellä.
Myös Eddie Stern on ollut vaikuttava opettaja. Hän on hieno esimerkki siitä,  miten helppoa ja yksinkertaista joogasta on kertoa toiselle, kun on itse sisäistänyt kertomansa. 

Tällä hetkellä asanaharjoitukseni sujuu omalla painollaan, pikkuhiljaa, välillä takapakin kautta. Varsinainen haaste alkaa kun astun matolta arkielämään, yksinhän on helppo olla hyvä ihminen. Uskon (lapsellisesti mutta vilpittömästi) että jos kaikki maailman ihmiset kulkisivat joogan tietä, meillä kaikilla olisi maha täynnä hyvää kasvisruokaa ja maailmanrauha.


Annamari ”Ansku” Lastunen

”Aloittaisit vaikka joogan, että vähän rauhoittuisit”. Nämä puoliärtyneet sanat saivat minut osallistumaan Anne Nuotion astangajoogan alkeiskurssille vuonna 2003. Kurssi oli varmasti hyvä ja mielenkiintoinen mutta minulle päällimmäiseksi tunteeksi jäi se, että loppurentoutus ei ole ihmistä varten. Niin hankalaa se oli. Jostain syystä aloitin kuitenkin harjoittelun ohjatuilla viikkotunneilla, koska laji oli niin – no, kummallinen. Samalla kertaa hieman ärsyttävä mutta jollain tavalla myös koukuttava.  Se oli erittäin fyysinen, raskas ja haastava vaikka olin koko ikäni harrastanut eri urheilulajeja. Harjoittelin muutaman vuoden pari kertaa viikossa ennen kuin ensimmäiset tiedostetut tuntemukset siitä, että tämä olisi minun juttuni tulivat esiin.

Tuohon aikaan Kuopion joogatoiminta oli aika hiljaista, joten päätimme perustaa joogalle oman yhdistyksen. Vuosi oli 2005. Pikkuhiljaa aloin myös ohjata tunteja ja elämä pyöri harjoittelun, joogakurssien ja –retriittien, työn ja perhe-elämän ympärillä. Kun päälle tulivat vielä jatko-opinnot, niin totesin yhtälön olevan mahdoton ja jäin ohjaustoiminnasta pois vuosiksi. Aika paluulle oli otollinen, kun opinnot oli tehty, lapset kasvaneet ja perheen koira oli oppinut, että mamman joogamatolle ei saa mennä.

Minulle henkilökohtaisesti jooga ei ole mitään ihmeellistä vaan se vain on. Sen avulla olen paitsi kuntouttanut itseäni fyysisesti, niin sen avulla olen pikkuhiljaa onnistunut tunnistamaan omia tuntemuksiani ja tunteitani. Se on antanut minulle valtavasti keinoja keskittyä ja harjoittaa mieltä. Tätä kautta olen ymmärtänyt levottomuudestani paljon. Tänään jatkan harjoitusta huolimatta siitä, että olen suurimman osan aikaa jo levollinen ja läsnä ja vaikka kehoni ei enää ole niin kipeä. Tässä ei voi tulla koskaan valmiiksi. Sen vuoksi astangajooga. 


Petri Tuovinen

Kävin Marjut Kivisen astangajoogan alkeiskurssin elokuussa 2016 Kuopiossa. Osallistuin kesällä 2017 Tukholmassa lajin pääopettajan Sharath Joisin viikonmittaiseen work shopiin. Aloitin helmikuussa 2018 kaksivuotisen Slow Yoga -opettajaohjaajakoulutuksen (RYT200), jonka ohjaajina toimivat Janne Kontala, Anneli Rautiainen ja Emma Paukku. Tärkeitä opettajia minulle ovat olleet Kuopiossa useasti vierailleet Måns Broo ja Juha Javanainen. Myös Eddie Sternin Helsingissä 2019 järjestetty Easter Work Shop runsaine luentoineen ja asanaharjoitteluineen on laajentanut suuressa määrin tietämystäni joogasta ja sen harjoittelemisesta. Aloin itse pitämään alkeistunteja Kuopiossa tammikuussa 2019.