Taustaa, historiaa, filosofiaa

Astangajooga on harjoitus ja filosofia, jonka harjoittamisen päämääränä on saavuttaa ja kehittää kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia niin fyysisesti, psykologisesti kuin henkisesti. Astangaa ei ole sidottu mihinkään uskontoon, mutta joogafilosofialla on oma vahva jumalakäsityksensä. Astangaharjoitusta viedään eteenpäin guru-oppilas-metodilla, jossa gurua, opettajaa, kunnioitetaan tiedonjakajana.

Kuopion joogasalilla opetetaan astangajoogaa guru Sri K. Pattabhi Joisin perinteen mukaisesti. Pattabhi Jois (1915-2009) kehitti astangasta maailmanlaajuisesti tunnetun harjoituksen oman opettajansa Sri T. Krishnamacharyan opetusten pohjalta. Hän perusti kotikaupunkiinsa, Etelä-Intiassa sijaitsevaan Mysoreen, astangajoogakoulun, Ashtanga Yoga Nilayamin, joka tunnetaan nykyisin nimellä Krishna Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute (KPJAYI). Pattabhi kirjoitti astangajoogasta mm. myös suomeksi julkaistun Yoga mala- teoksen   (1965), joka avaa harjoituksen filosofiaa ja käytäntöä. Pattabhin ansiota on lajin laaja nykyinen suosio ympäri maailmaa - hän kiersi opettamassa länsimaissa 70- luvun lopulta alkaen aina lähelle kuolemaansa saakka.

Suomeen astangajooga saapui 90-luvun alussa. Lajin ensimmäisiin harrastajiin kuuluvat Juha Javanainen ja Petri Räisänen perustivat v. 1997 Helsingin astangajoogakoulun, jonka avulla astanga alkoi levitä ympäri Suomen. Nykyään lähes kaikista Suomen suurimmista kaupungeista löytyy suosittua astanga -opetusta. Niin Kuopiossa kuin muuallakin Suomessa opetus on useimmiten vahvasti Pattabhi Joisin perinteessä kiinni. Monet joogan harjoittajat käyvät jopa vuosittain harjoittelemassa ja syventämässä oppiaan Mysoressa Pattabhin tyttären Saraswati Ramgaswamin ja koulun nykyisen johtajan, Pattabhin tyttärenpojan R. Sharath Joisin opetuksessa. Sharath ja Saraswathi jatkavat Pattabhin viitoittamalla tiellä myös kiertäen opettamassa ympäri maailmaa nykyisten oppilaittensa kutsumana ja avustamana. Sharath, vierailee opettamassa Suomessa noin joka toinen vuosi, viimeksi vuonna 2013. Suomessa on mahdollista päästä harjoittelemaan kurssimuotoisesti myös muiden pitkäaikaisten Pattabhin oppilaiden, esimerkiksi Eddie Sternin, kanssa.

Astanga = kahdeksan haaraa (ashta = kahdeksan, anga = haara)

Astangajoogan filosofinen pohja on tietäjä Patanjalin kirjoittamissa Joogasutrissa. Jooga muodostuu sutrissa mainituista kahdeksasta haarasta, jotka ovat yama (rajoitukset: väkivallattomuus, totuudellisuus, varastamattomuus, pidättyväisyys ja omistamattomuus), niyama (määräykset: puhtaus, tyytyväisyys, itsekuri, pyhä lukeminen ja jumalalle omistautuminen), asana (asento), pranayama (hengityshallinta), pratyahara (vetäytyminen), dharana (keskittyminen), dhyana (mietiskely) ja samadhi (syventyminen). Tämän filosofian mukaan ihminen voi harjoittelemalla vapautua kehon ja mielen epäpuhtauksista, jännityksistä ja elinvoimaa heikentävistä asenteista.

Astangan harjoittaminen aloitetaan Pattabhi Joisin perinteen mukaan kolmannesta haarasta eli asanasta. Asanaharjoitus on fyysistä, intensiivistä ja dynaamista. Kehon voimistumisen ja notkistumisen lisäksi asanaharjoitus edesauttaa mm. mielen fokusaation ja rauhoittumisen, rentouden, kehotietoisuuden ja yleisen terveydentilan kehittymistä. Keskittymiskyky kehittyy kun asanaa harjoitellaan kurinalaisesti ja tietoisesti kurkkuhengityksen, vinyasa eli hengitys-liikejärjestelmän, drishtien eli katseen kohdistuksen sekä bandhojen eli lihaslukkojen ollessa läsnä ja yhteydessä toisiinsa.

Kun asanaharjoitus on vakiintunut säännölliseksi harjoittajan on mahdollista aloittaa seuraavan haaran eli pranayaman harjoittaminen. Pranayama jatkaa asanaharjoituksen käynnistämää kehon ja aistielinten puhdistamista sekä hengityksen ja mielen tyynnyttämistä erilaisten hengitysharjoitusten avulla. Kahden ensimmäisen haaran, yaman ja niyaman mukaisten eettisten ja moraalisten ohjeiden merkitys korostuu ja joogaharjoittaja pyrkii samaan ne hallintaansa. Neljä ensimmäistä haaraa kohdistuvat ulkoisiin tekijöihin, joihin harjoittaja voi vaikuttaa. Kun ne ovat hallinnassa tulevat ajankohtaiseksi neljä viimeistä haaraa, jotka kohdistuvat sisäisiin tekijöihin.

Astangajooga filosofioineen on tarkoitettu harjoiteltavaksi, ei niinkään opiskeltavaksi. Pattabhi Jois on kiteyttänyt astangan olevan 99% harjoitusta ja 1% teoriaa. Kirjallisuus voi toimia tiennäyttäjänä mutta käytännön harjoittelu on ainut keino puhdistaa ja vapauttaa keho ja mieli tukoksista. Joogasutrien lisäksi astangan filosofista ja käytännöllistä taustaa löytyy mm. Bhagavad Gitasta ja Hatha Yoga Pradipikasta.

Harjoittelu on syytä aloittaa pätevän opettajan johdolla joogalle suotuisassa ympäristössä. Säännöllinen harjoittelu tuottaa pian hyvää tekeviä ja elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Harjoittelua voivat estää haitalliset asenteet kuten oman harjoituksensa vertaaminen muihin. On syytä muistaa, että jokainen harjoittelee omista lähtökohdistaan. Keskittyminen omaan harjoitukseen sekä mielen hallinta syvenevät kun rohkeasti antautuu vinyasan vietäväksi ja oppii sulkemaan aistejaan itseensä päin toisten harjoittelijoiden hengittäessä omilla matoillaan ihan vieressä.

”Aistinelimillemme on luonteenomaista käsittää aistimusten kohteet. Jos mieli sopusoinnuttaa aistinelimet ja vakiintuu niihin, silloin aistimusten kohteet opitaan tuntemaan ja ne käsitetään. Mutta jos mielen ja aistinelinten välillä ei ole yhteyttä, emme saa tietoa kohteesta. Mieli on näin ollen kaikkien aistitoimintojen perusta. Keinoja, joilla mieli suunnataan kohti minuutta ja estetään hakeutumasta ulkoisiin kohteisiin, kutsutaan joogaksi kuten Katha Upanisadin hymni vahvistaa: Joogaa pidetään aistien vakaana kohdistamisena.”  (Sri K. Pattabhi. Jois, YogaMala 1962, suom.2002)